Tupsupipo ilman tupsua.

Oon kyllä neulonut, vaikka lokakuu menikin todella hiljaisissa merkeissä sen suhteen. Sukkahaaste jäi täysin tavoittamattomiin, kun jo ennen puolta kuuta saimme yhtäkkiä mailia, että meille olisi tarjolla asuntoa. Asuimme 2.5v neliössä, jonka neliöt, kunto ja sijainti paljastuivat aina vaan huonommaksi ja huonommaksi, joten aloimme tuossa jo keväällä etsiskellä aika laiskasti uutta asuntoa. Loppukesästä sitten vähän vähemmän laiskasti ja nyt viimein tärppäsi!

Tämä asunto on kolmio, paljon pienempi kuin edellinen neliömme, mutta myös paljon toimivampi. Tämä on itse asiassa aivan samanlainen asunto pohjaratkaisultaan kuin tuota neliötä edeltävä kaksiomme oli, mutta sillä silloin kaivatulla lisähuoneella, joten tietyllä tapaa tuntuu kuin laittaisi tavaroita takaisin paikalleen.

Muutto kahden nuoren koiran ja kolmen alle 4-vuotiaan lapsen kanssa on vähintäänkin hyvin uuvuttavaa ja stressaavaa, vaikka onneksi meillä oli viikko aikaa itse muuttoon ja apuakin oli saatavilla. Mutta silti, paljon oli pakattavaa ja muuttokaaoksen keskellä eläminen on omansalainen show vauhdikkaiden tapausten kanssa. Ei tarvinne sanoa, että olen lohtushoppaillut lankaa mielihyvää hakiessa! Että se siitä lankalakosta, vaikka onhan tämä koko ajan tuntunut siltä, että vaikea olla ostamatta lankaa kun tietää, että messuiltakin saa ostella. Ehkä sen jälkeen vähän totisemmin ryhdyn lakkoonkin, nyt on ollut ihanaa ja tarpeellista nostattaa väsynyttä mieltä, ja mielestäni lanka on lopulta halpa piriste tehokkuuteensa nähden!

Kaaos toki nyt vielä jatkuu muutaman viikon, on koottavia huonekaluja, järjesteltäviä huoneita ja siinä sivussa pitäisi vielä maalailla seiniäkin. Onneks siis postiluukusta tipahtelee yks jos toinenkin herkku lähiaikoina helpottamaan hetkellistä stressiä.

Ainakin pari neuletta ehdin tehdä alkukuusta valmiiksi, tässä yksi niistä. Tässä pipossa yhdistyy Louhittaren Luolan Tuulen tytär värissä Kataja, sekä Rowanin Kidsilk Haze mustana. Lopputuloksena ihanan pehmoinen, lämmin ja mustan ansiosta sykähdyttävän kivanvärinen pipo! Tein siihen tupsunkin, mutta se oli liian raskas enkä sitten kiinnittänyt sitä.

Ohjetta tähän ei varsinaisesti ole, on ihan peruspipo. Katselin Ravelrysta paria ohjetta ja heitin lonkalta silmukkamääräksi 112 ja neuloin aluksi 1o1n-joustinta sen verran kuin mukavalta tuntui. Sitten vaan posotin sileää koko ajan molempia lankoja samaan aikaan neuloen. Halusin piposta hieman lötkön, joten jouduin purkamaan ensimmäiset kavennukset, kun aloin tehdä niitä liian aikaisin ja olisi tuo voinut olla ehkä vieläkin pidempi, mutta hyvä siitä tuli! Niin hyvä, että vihreää vierastava mieheni otti pipo jo omaan käyttöönsä, joten olen jälleen ilman lötköpipoa! Onneksi silmukkamäärää etsiessäni törmäsin pariinkin kivaan mallin, jotka otan tässä puikoille joutessani.

Lankaa lankaa lankaa! 

Ai niin, ja kävinpä tuossa muuttoa edeltävällä viikolla Kehräsaaressa Stephen Westin ja Ysolda Teaguen Meet&Greetissä. Ensin meinasi harmittaa isosti, kun en uskaltautunut kursseille juurikin muuttohässäkän takia ja toisaalta meidän 6kk vauvankin illat ovat vielä sellaisia, että 3-5h poissaolo juuri iltapuuhien aikaan olisi ollut ehkä vähän liikaa juuri nyt. Meet&Greetiä edeltävänä iltana harmistukseni kaiken kivan missaamisesta yltyi niinkin pahasti, että pienellä yllytyksellä sekä neulojakaverini, että mieheni saivat mut ostamaan liput kyseisiin pirskeisiin. Sitten pikapaniikilla kangas kaapista ja ompelemaan jotain muuta päällepantavaa kuin imetyspaita ja onnistuinkin ompelemaan hetkessä ihan kelvon tunikan, onni on kauniit kuosit ja nopea saumuri!

Stephen ja Ysolda juttelivat aluksi kaikille ja vastasivat kysymyksiin

Mun täytyy tunnustaa heti alkuunsa, että menin pirskeisiin lähinnä sen takia, että halusin tavata Westin. Olen ihan pihalla suurimmasta osaa neulesuunnittelijoista edelleen, joten Ysolda ei ollut mulle tuttu kuin muutamista suosikeissani olevista neuleista. Westin räväkkä ja rohkea tyyli taas on kolahtanut muhun alusta asti, varsinkin sen takia, että hän yhdistelee värejä joita itse en koskaan uskaltaisi. Joten kerrankin repäisin ja lähdin hetken mielijohteesta, koska ennakoin, että jos en nyt mene niin sitten harmittaa ihan todella pahasti jälkikäteen ja ainakin mulla oli niin ihana ilta, että todnäk olisi harmittanutkin.

Stephen esittelee itsekin neuleitaan

Vaikka juuri sanoinkin, että Ysolda on mulle suht tuntematon suunnittelija, pitää näin jälkikäteen kuitenkin sanoa, että naisen juttuja oli hauska ja avartava kuunnella - ja erittäin lohdullista myös! Tällaisen hitaan tunarineulojan sydäntä lämmittää kuulla kuinka joku noinkin tunnettu tyyppi kertoo, kuinka vihaa neuloa toista sukkaa, lapasta ja hihaa ja kuinka on parempi aloittamaan uusia neuleita kuin saamaan valmiiksi. Todella maanläheinen ja inspiroivasti puhuva nainen oli Ysolda ja nyt kyllä voin sanoa ihan selkä suorana, että harmittaa etten hänen kursseilleen päässyt, koska sen verran oikeasti nerokkaalta suunnittelijalta hän vaikutti. Ensi kerralla tai joskus ainakin!

Stephen ja Janna

Westin tapaaminen taas oli aivan parhautta, hän oli niin ystävällinen ja ilahduttava, energiaa räiskyvä tyyppi, eikä munlaista introverttiä ujostelijaa yllättäen alun jälkeen enää sitten jännittänytkään ja uskalsinkin kysäistä Stephenilta apua, kun en itse osannut valita värejä Unicorn Parallelogramsiin. Oli muuten todella hienoa, että sanoessani hänelle, että oon vähän sellainen mustaan ja mustaan ja mustaan pukeutuva ja yritän alkaa käyttää vähän värejäkin, hän auttoi mua valitsemaan oikeasti tummaan pohjaan muutaman kivan väriläiskän, eli sain juuri itseni tyylistä värimaailmaa. Oli ihan uskomatonta, miten Stephen jaksoi koko illan olla iloinen ja auttava vaikka ympärillään parveili tusinoittain fanitytön tasolle innostuneita naisia (ja pari miestäkin!), tuli kyllä sellainen olo, että upean suunnittelijan lisäksi tyyppihän on oikeasti mukavakin! Jokainen kaupunki tarttis itselleen oman Stephen Westin. Oikeestaan jokainen neuloja.

Baarissa neulominen, voiko parempaa olla?

Tää nyt meni ihan jaaritteluksi, mutta jos tätä joku vielä lukee, niin sen verran vielä höpisen, että kaikki Westin neulemallit eivät ole muhun kolahtaneet, kun niitä olen Ravelrysta selaillut. Osa on kaunista katseltavaa, mutta ei ole iskenyt mitenkään syvälle, niin kuin taas osa hänen malleistaan on ihan samantien "pakko saada!" -ajatuksia herättelevä. Noh, nyt kun tuolla oli useampikin Westin (ja Ysoldan!) mallineuleista esillä ja vapaasti ihasteltavissa ja soviteltavissa, huomasin ohittaneeni kuvien perusteella aivan liian monta neuletta! Satuin kokeilemaan itsekin Garter Goodness -huivia, joka muuntuu liiviksi ja vaikka miksi ja tuon mallin monipuolisuus ja nimenomaan vielä Westin valitsema värimaailma kolahtivat täysin ja sitten todellakin oli pakko saada! Kotona aloin seuraavana päivänä penkoa laatikoitani ja nyt olen tässä jo kohta viikon verran muuttokiireiden ohella neulonut itsellenikin omaa Garte Goodnessia, mahdollisimman samoissa väreissä kuin tuo Westin versio. En malta odottaa, että se valmistuu!

Minä ja Garter Goodness, kattokaa ny! 

Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan messukrapuloissani ja raportoin lankatunnustuksia koko syksyn edestä, sitten musta tuleekin ihan vaan kiltti neuloja.

Mun GG:n langat.