Lisää lankaa!

Ja sen värjäilyä!

TdS tuli ja jo myös meni mun osaltani, valmiiden sukkien saldo: 1, eivätkä olleet kisasukat. Keskeneräisten sukkien saldo: yli 6. Ei mennyt ihan niin kuin ajattelin, mutta kivaa oli! Nyt vaan jonkun pitäisi neuloa niin nuo muutamat aloittamani TdS-sukat valmiiksi, että niiden inspiroimat muut sukka-aloitukset.

Puhumattakaan kaikista muista mun keskeneräisistä. Tiedän mitä teen loppuvuoden...

Ennen armotonta wippien kimppuun hyökkäämistä, oon taas värjäillyt hieman lankaa. Ja voi pojat, kun tulikin taas kivoja! Kai saa omakehu vähän haista? Ei vaan, noi ihanimmat syntyi kyllä ihan puolivahingossa, moukan tuurilla ja lankajumalten suopeudella. Eli tähän väliin ihan simppelisti vaan kuvatulva!

Yllä olevat kahdeksan tsipaletta olivat vaaleita kainuunharmaksia, lanka johon olen erittäin tykästynyt. Niitä tosiaankin on kahdeksan lankaa, vaikka muutamat värit näyttävätkin tosi samoilta, kun aika peräkkäin näitä samoihin liemiin laitoin. 

Värjätessä katosi lankojen ihana rasvaisuus, toivon voivani sen jotenkin myöhemmin vielä palauttaa. Ainakin osasta olen tekemässä villiksiä, ne tulee kuitenkin lanoliinitettua, mutta jospa sama käsittely toimisi mahdollisiin asusteisiinkin. Nyt lanka nimittäin aiemman pehmeän rasvaisen tuntunsa sijasta on kova ja pistelevä ihoani vasten. En silti menetä toivoani! 

Yllä olevat, kuten myös alempana, ovat Dropsin Merino Extra Finea, oikein mukavan pehmeää dk-vahvuista sw-merinoa. Meinasi vihreät viedä mennessään tällä kertaa, kun niitä oli niin hauska sekotella kun viimeksi multa puuttui keltainen ja puhdas sininen.

Alempana muutamia vähän erikoisempia värjäyskokeiluja, pari vain lähinnä käytin eri väriliemissä niin että väristä tuli todella epätasainen ja muutamaa käytin useammassakin liemessä. Ja tietty mun piti kokeilla myös roiskia "speckled" tyylilläkin lankaa, mutta yritin saada myös jotain pohjaväriä kun valkoinen ei oo mun juttuni, mikä niissä yleensä on. 

Aika kivoja ylläreitä sieltä värikattilasta kyllä nousi!

Seuraavat kolme lankaa ovat loput värjäämättömän Dropsin Alpacani, joista osa lensi kuivuttuaan uudelleen värjättävien pinoon. Näihin jää kyllä tosi herkästi ihan liian hailu väri mun makuuni, pitää miettiä koitanko syventää vai heitänkö jotain ihan muuta väriä päälle - esim harmaata. Ihania murrettuja sävyjä kyllä alpakkaan saa sitten parhaimmillaan! 

Alla olevat kolme ovatkin sitten liukuvärjäilykokeiluitani. Pitihän munkin! Aika jännää oli, eikä yhtään niin vaivalloista kuin kuvittelin aluksi. Vähän ehkä olisi säätämistä vauhdin kanssa, sw-merino imaisee niin nopeasti väriä kun taas alpakka hitaammin, joten samalla tahdilla värjätessä lopputulokset olivat hyvinkin erilaiset. Näistä kolmesta toivon ehkä nopeimmin pääseväni näkemään valmista pintaa!  

Seuraavat ovatkin sitten Fabelia, 50g vyyhtiä, joista ajattelin tummien yksiväristen kanssa raidoittaa sukkia. Näitä oli todella hauska värjätä ja loputulokset olivat tosi ihania! Fabelia on kyllä melkein ollut hauskin värjätä, vaikka ehkä mun löysälle käsialalle on turhan ohutta sukkalankaa, mutta nää värimaailmat kyllä saavat mut ohittamaan sen seikan. Ehkä myös etsimään vaihtoehtoisia edullisia sukkalankapohjia, perusvilla kutittaa tätä herkkistä liikaa. 

 Loput ovatkin sitten stashistani kaivettuja uutta väriä kaipaavia lankoja. Ylempi oli alunperin valkoinen, joskus värjätty hempeän vaaleanpunaiseksi, nyt marjapuuroisemmaksi. Alemmat kaksi olivat harmaata, niistä tuli herkkuja. Sinne saattoi jäädä sellaisia vielä pari, mitkä vois kaivata uutta väriä! Pitää joku ilta vielä siis värjäillä. Tai no. Saa värjäillä! 

Toe-up Sock With A Difference.

Aika rikkoa blogihiljaisuus. Ei sillä, ettenkö neuloisi, mutta kun en edelleenkään malta neuloa loppuun asti yhtä työtä. Yksi kauluri odottelee enää päättelyä ja liotusta/pingotusta. Sain nyt edes nämä yhdet sukat tehtyä ja viimein kuvattuakin, nyt niitä kehtaa käyttääkin!

Päätin tosiaan osallistua Tour De Sockiin, vaikka kävyillehän se meni. Ei ole tämän pienten lasten äidin ajankäytönhallintaa ja aivokapasiteettia just nyt tarkoitettu TdS:n tahtiin. Sukat kaatuvat huonoihin puikkovalintoihin, pikkuvirheisiin, epätoivoon ja kiukunpuuskiin. Kun tasan mikään ei onnistu! Tarvitsin siis kahden epäonnisen kierroksen jälkeen rutkasti onnistumisen tunnetta, ja neuloinkin ihan suht kivuttomasti parin perussukkia.

Nämä ovat oikeastaan ihan tavalliset varpaasta varteen neulotut perussukat, mutta kuten sukkien nimikin (otsikko) kertoo, niissä on pieni juju. Ihastuin TdS:n ensimmäisen kierroksen sukkien kantapäähän, joka oli neulottu niin, että kiilalisäykset tulivat sukan pohjaan. Sport-langasta se istui kantapäälleni täy-del-li-ses-ti! Etsin siis samantyyppisen ohjeen ohuemmalle langalle ja tässähän Ravelry palveli ja löysin tämän sukkamallin.

Aluksi en ollut aivan varma, pidinkö näistä fingering-vahvuisena. Kantapää tuntui olevan vähän miten sattui jalassani, mutta kun sujautin sukat jalkaani, tuntuivat ne todella mukavilta. Aivan kuin sukissa ei olisi kantapäätä lainkaan! Nousi kyllä tiimalasikantapään rinnalle lempikantapäämalliksi. Luulen myös, että voisin seuraavissa sukissa aloittaa kantapään kiilalisäykset vajaa sentin aiemmin, josko se nykäisisi tuota kantalappua vähän parempaan kohtaan.

Lanka on muuten itsevärjäämääni Fabelia. Tein pienen teknisen virheen ja neuloin sukat yhtä kyytiä 100g kerältä, kun olisi pitänyt jakaa ne alkuperäisiin kahteen kerään, nimittäin langan katkeamiskohta tuli juuri tuossa juuri kiilakavennusten kohdalla ja lopputuloksena tähän sukkaan tulikin eteen yksi turkoosi laikku ja taakse oranssi, kahden paksumman raidan sijasta. Ei onneks paha moka, mutta voisi ensi kerralla välttyä siltäkin helposti.

Lanka: Itsevärjätty Fabel, eli Hukkalankaa! 

Malli: Toe-Up With A Difference

Nyt onkin sitten menossa TdS:n neljäs kieppi, eikä mulla ole edelleenkään yhtiäkään sukkia itse kilpailuun valmiina. Nämä helmisukatkin nyt neulon, mutta diskattavaksi tarkoituksella, sillä halusin sukan joka jopa istuu jalkaani. Sen saavuttamiseksi oli pakko vähentää silmukkaluku 54:ään kapean koipeni takia ja samaan syssyyn muutin hankalan aloituskohdan ihan tavanomaiseksi silmukanluomiseksi.

Kauhea sukanneulontamania tästä kyllä seuraa, ja vaivaisten kahden sukkaparin omistajana kyllä toivon putken jatkuvan!