Joulukalenterisukat 2014.

Lykätään nyt perään heti uutta postausta, kun on niin hyvä putki menossa. Elokuiset hellepäivät on ihan hyvä aika viimein saada valmiiksi joulukuiset kalenterisukat. Miten musta tuntuu, että en oo todellakaan ainoa, jolle käy näin? Olihan näissäkin hurjat 3-4 raitaa, resorit ja kantapäät tekemättä.

En kerralla teen ohjeen mukaan, vaikka kuinka tuntuis liian isoilta, nimittäin menin näissä vähentämään silmukoita kun oli tulossa niin megaleveet sukaat mun kaposiin jalkoihini. Lopulta kuitenkin valmiita sukkia on saanut kiskoa jalkoihin kantapään kohdalta - ja tätä samaa oon nyt huomannut muidenkin valmistuvien sukkien kohdalla. Ehkä täytyy opetella lisäämään sopivasti ennen kantapään aloitusta, ainakin tiimalasityyppisissä ja jälkijättöisissä. Kantapääni kun ei selvästikään ole mikään mini. Onneksi nää sukat kuitenkin venähti hyvin pesussa ja tulee pidettyä! Ja kohta voinkin osallistua uudestaan.

Lankalakko on mennyt tosi kivasti (siis vau kuinka kauan, varmaan viikko kohta! *sarkasmivalo*), mutta huomasin tulevaisuudessa vastaan hiipivän tenkkapoon, nimittäin marraskuiset kädentaitomessut Tampereella. Ei muuten mitään, mutta kun viime vuonna olin siellä ekaa kertaa ja minimaalisella budjetilla ja Päätin, että ens vuonna menen sinne kunnolla rahaa säästäneenä, että ei tarvitse jäädä rannalle itkemään kaikkien niiden ihanuuksien keskellä. Ja niihin ihanuuksiin lukeutuu myös lankaa! Ja koska tän lakon ei oo tarkoitus olla mitenkään perseestä, aion päästää lähteen messuilla lapasesta, mikäli olen ennen niitä neulonut kilon lankaa. Aivan niin. Kilon. Tähän passaa myös sellaiset selkeästi alkuvaiheessa olevat keskeneräiset työt, esim nämä sukat eivät kelpaa, kun kyseessä oli lähinnä viimeistelyä.

Orbit-ish.

Jäin odottamaan tästä huivista postaamista siihen, että saisin aikaiseksi mennä ulos kuvaamaan, mutta en saanut. Helteet vei hermot ja KonMari-kirjan ajatukset mielenkiintoni. Tänään kattelin harmissani, että seinässä on aika paljon porausjälkiä ja onpa pari ruuviakin siihen jäänyt. Siitä se ajatus sitten lähti.

Siihenhän se huivi venyttyi kauniisti roikkumaan, joten sisäkuviin on teidän nyt tyytyminen. Joskus arki ja väsymys vie, eikä tunnu saavan pieniäkään asioita aikaiseksi. Kun vaikka ihan vaan aurinkoiseen aikaan kotipihaan kameran kanssa menoa. Joinain hetkinä sellainenkin asia on liian iso, jaksaminen liian vähissä. Yritän silti iloita paljon siitä, että kuitenkin neulon! Tämäkin huivi neuloitui lopulta todella nopeasti ja oli mukava neuloa, ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Malli on tosiaan Janina Kallion Orbit-huivia kuvan perusteella mukailtu, Nurmilinnun ilmaisohjetta hyödyntäen. Yksi kerä ei kuitenkaan omaan huiviini riittänyt kuten Orbitiin olisi, vaan tähän meni 1.5 kerää eli n. 150g. Lanka on itsevärjäämääni Dropsin DK-vahvuista Merino Extra Finea. Tykkään langasta ja nämä kaksi lankaakin sopivat hyvin yhteen. Ovat siis eri sävyt samasta väristä, tummemman käytin väripadassa ensin ja vaaleampi imaisi sitten samasta liemestä loput itseensä ja neuloessa raidoitin näitä muutamia kerroksia vaihtumiskohdassa. Amatöörivärjäri halusi käyttää langat väriliemessä nopeasti, jotta jäisi lankaan paljon vaaleitakin kohtia, mutta huivin huuhteluvaiheessa irtosi vielä hieman väriä, että toivon nyt että etikka on kerennyt tehdä tehtävänsä ja väri myös pitää. 

Hyvästi lanka!

Ei ehkä kuitenkaan ihan niin dramaattisesta ole kyse, että langoistani luopuisin. Never. Mutta kieltämättä lankalaihiksestakin meni maku, kun möin ja annoin pois n. 27 kiloa lankaa (elopainosta ei olekaan sitten lähteny mitään). Ja kyllä sitä lankaa silti jäikin, pelkästään Dropsin lankoja mulla näemmä on hieman päälle 29 kiloa ja muita lankoja yhteensä 30.7 kiloa. Plusmiinus pari kerää.

Nyt kun tällanen hilpee yhteenveto on tehty, että sitä lankaa tosiaan majailee mun nurkissa noin 60 kiloa, olis ehkä aika jo todellakin tehdä niille langoille jotain. Vaikka neuloo pois!

Mutta, koska olen tällä hetkellä sohvan nurkassa kädettömänä jumissa oleva 4kk ikäisen vauvan äiti, on tullut enemmän shoppailtua sitä lankaa kuin neulottua. Ne neuleet mitä oon tehny, ei varsinaisesti etene kun yhteismäärä on ylittänyt 20, joten ensisijaisesti haluan keskittyä neulomaan niitä pois, etten vaan randomisti aloita uusia töitä ja kiinnitä lankojani niihin ja huiputa itseäni.

Ja koska ehdottomuus on äärimmäisen latistavaa, en aio aloittaa mitään "en osta enää ikinä ainakaan viiteen vuoteen yhtään lankaa" lakkoilua, koska haluan enemmänkin pysyvästi vähentää lankamäärääni ja hillitä, sekä hallita ostopolitiikkaani.

Tässä siis muutama säännöntekele:

1. Saan ostaa lankaa, aina kun olen neulonut 500g edestä lankaa valmiiksi töiksi (jos neulon 800g neuletakin, se lasketaan silti vain kerran).

2. Uutta lankaa saa ostaa vain kerran ja yhdestä paikasta per 500g neuleita.

3. Uutta lankaa saa ostaa vain jos se menee samantien puikoille.

Siinäpä se. Kolme simppeliä sääntöä, jotka toivon mukaan toimii!

Pari poikkeusjuttua on, ensinnäkin mun keskeneräisistä löytyy kaks viittä vaille valmista neuletakkia. Näistä en laske ku korkeintaan sen 50-100g valmistuvien painoon. Ja lakkoon ei myöskään kuulu pari lankatilausta, jotka tällä hetkellä on kesken, eli lankaa on tulossa stashiin vielä, no, kasan verran!

Mutta nyt neuloon, alotin fiksuna uuden villapaidan, koska nehän on yleensä niin nopeita neulottavia...