Kaikkea pientä.

Tulee neuloskeltua välillä kaikenlaisia pikkutöitä, jotka sitten unohtaa blogiinkin laittaa. Pieniä kivoja, tarpeellisia ja tarpeettomia. Söpöt rannettimet, jotka näin jossain blogissa. Pikkutumput kylmiin iltoihin omalle vauvalle. Pieniä tärkeitä töitä. 

Routasydän-rannettimet Yarngrimoiren supersockista. 

Tumput vauvalle Malabrigo Worstedista. 

Kauluri vanhimmalle, lankana Yarngrimoiren Merino Sport ja ohje Spring Neckwarmer. 

Tupsupipo ilman tupsua.

Oon kyllä neulonut, vaikka lokakuu menikin todella hiljaisissa merkeissä sen suhteen. Sukkahaaste jäi täysin tavoittamattomiin, kun jo ennen puolta kuuta saimme yhtäkkiä mailia, että meille olisi tarjolla asuntoa. Asuimme 2.5v neliössä, jonka neliöt, kunto ja sijainti paljastuivat aina vaan huonommaksi ja huonommaksi, joten aloimme tuossa jo keväällä etsiskellä aika laiskasti uutta asuntoa. Loppukesästä sitten vähän vähemmän laiskasti ja nyt viimein tärppäsi!

Tämä asunto on kolmio, paljon pienempi kuin edellinen neliömme, mutta myös paljon toimivampi. Tämä on itse asiassa aivan samanlainen asunto pohjaratkaisultaan kuin tuota neliötä edeltävä kaksiomme oli, mutta sillä silloin kaivatulla lisähuoneella, joten tietyllä tapaa tuntuu kuin laittaisi tavaroita takaisin paikalleen.

Muutto kahden nuoren koiran ja kolmen alle 4-vuotiaan lapsen kanssa on vähintäänkin hyvin uuvuttavaa ja stressaavaa, vaikka onneksi meillä oli viikko aikaa itse muuttoon ja apuakin oli saatavilla. Mutta silti, paljon oli pakattavaa ja muuttokaaoksen keskellä eläminen on omansalainen show vauhdikkaiden tapausten kanssa. Ei tarvinne sanoa, että olen lohtushoppaillut lankaa mielihyvää hakiessa! Että se siitä lankalakosta, vaikka onhan tämä koko ajan tuntunut siltä, että vaikea olla ostamatta lankaa kun tietää, että messuiltakin saa ostella. Ehkä sen jälkeen vähän totisemmin ryhdyn lakkoonkin, nyt on ollut ihanaa ja tarpeellista nostattaa väsynyttä mieltä, ja mielestäni lanka on lopulta halpa piriste tehokkuuteensa nähden!

Kaaos toki nyt vielä jatkuu muutaman viikon, on koottavia huonekaluja, järjesteltäviä huoneita ja siinä sivussa pitäisi vielä maalailla seiniäkin. Onneks siis postiluukusta tipahtelee yks jos toinenkin herkku lähiaikoina helpottamaan hetkellistä stressiä.

Ainakin pari neuletta ehdin tehdä alkukuusta valmiiksi, tässä yksi niistä. Tässä pipossa yhdistyy Louhittaren Luolan Tuulen tytär värissä Kataja, sekä Rowanin Kidsilk Haze mustana. Lopputuloksena ihanan pehmoinen, lämmin ja mustan ansiosta sykähdyttävän kivanvärinen pipo! Tein siihen tupsunkin, mutta se oli liian raskas enkä sitten kiinnittänyt sitä.

Ohjetta tähän ei varsinaisesti ole, on ihan peruspipo. Katselin Ravelrysta paria ohjetta ja heitin lonkalta silmukkamääräksi 112 ja neuloin aluksi 1o1n-joustinta sen verran kuin mukavalta tuntui. Sitten vaan posotin sileää koko ajan molempia lankoja samaan aikaan neuloen. Halusin piposta hieman lötkön, joten jouduin purkamaan ensimmäiset kavennukset, kun aloin tehdä niitä liian aikaisin ja olisi tuo voinut olla ehkä vieläkin pidempi, mutta hyvä siitä tuli! Niin hyvä, että vihreää vierastava mieheni otti pipo jo omaan käyttöönsä, joten olen jälleen ilman lötköpipoa! Onneksi silmukkamäärää etsiessäni törmäsin pariinkin kivaan mallin, jotka otan tässä puikoille joutessani.

Lankaa lankaa lankaa! 

Ai niin, ja kävinpä tuossa muuttoa edeltävällä viikolla Kehräsaaressa Stephen Westin ja Ysolda Teaguen Meet&Greetissä. Ensin meinasi harmittaa isosti, kun en uskaltautunut kursseille juurikin muuttohässäkän takia ja toisaalta meidän 6kk vauvankin illat ovat vielä sellaisia, että 3-5h poissaolo juuri iltapuuhien aikaan olisi ollut ehkä vähän liikaa juuri nyt. Meet&Greetiä edeltävänä iltana harmistukseni kaiken kivan missaamisesta yltyi niinkin pahasti, että pienellä yllytyksellä sekä neulojakaverini, että mieheni saivat mut ostamaan liput kyseisiin pirskeisiin. Sitten pikapaniikilla kangas kaapista ja ompelemaan jotain muuta päällepantavaa kuin imetyspaita ja onnistuinkin ompelemaan hetkessä ihan kelvon tunikan, onni on kauniit kuosit ja nopea saumuri!

Stephen ja Ysolda juttelivat aluksi kaikille ja vastasivat kysymyksiin

Mun täytyy tunnustaa heti alkuunsa, että menin pirskeisiin lähinnä sen takia, että halusin tavata Westin. Olen ihan pihalla suurimmasta osaa neulesuunnittelijoista edelleen, joten Ysolda ei ollut mulle tuttu kuin muutamista suosikeissani olevista neuleista. Westin räväkkä ja rohkea tyyli taas on kolahtanut muhun alusta asti, varsinkin sen takia, että hän yhdistelee värejä joita itse en koskaan uskaltaisi. Joten kerrankin repäisin ja lähdin hetken mielijohteesta, koska ennakoin, että jos en nyt mene niin sitten harmittaa ihan todella pahasti jälkikäteen ja ainakin mulla oli niin ihana ilta, että todnäk olisi harmittanutkin.

Stephen esittelee itsekin neuleitaan

Vaikka juuri sanoinkin, että Ysolda on mulle suht tuntematon suunnittelija, pitää näin jälkikäteen kuitenkin sanoa, että naisen juttuja oli hauska ja avartava kuunnella - ja erittäin lohdullista myös! Tällaisen hitaan tunarineulojan sydäntä lämmittää kuulla kuinka joku noinkin tunnettu tyyppi kertoo, kuinka vihaa neuloa toista sukkaa, lapasta ja hihaa ja kuinka on parempi aloittamaan uusia neuleita kuin saamaan valmiiksi. Todella maanläheinen ja inspiroivasti puhuva nainen oli Ysolda ja nyt kyllä voin sanoa ihan selkä suorana, että harmittaa etten hänen kursseilleen päässyt, koska sen verran oikeasti nerokkaalta suunnittelijalta hän vaikutti. Ensi kerralla tai joskus ainakin!

Stephen ja Janna

Westin tapaaminen taas oli aivan parhautta, hän oli niin ystävällinen ja ilahduttava, energiaa räiskyvä tyyppi, eikä munlaista introverttiä ujostelijaa yllättäen alun jälkeen enää sitten jännittänytkään ja uskalsinkin kysäistä Stephenilta apua, kun en itse osannut valita värejä Unicorn Parallelogramsiin. Oli muuten todella hienoa, että sanoessani hänelle, että oon vähän sellainen mustaan ja mustaan ja mustaan pukeutuva ja yritän alkaa käyttää vähän värejäkin, hän auttoi mua valitsemaan oikeasti tummaan pohjaan muutaman kivan väriläiskän, eli sain juuri itseni tyylistä värimaailmaa. Oli ihan uskomatonta, miten Stephen jaksoi koko illan olla iloinen ja auttava vaikka ympärillään parveili tusinoittain fanitytön tasolle innostuneita naisia (ja pari miestäkin!), tuli kyllä sellainen olo, että upean suunnittelijan lisäksi tyyppihän on oikeasti mukavakin! Jokainen kaupunki tarttis itselleen oman Stephen Westin. Oikeestaan jokainen neuloja.

Baarissa neulominen, voiko parempaa olla?

Tää nyt meni ihan jaaritteluksi, mutta jos tätä joku vielä lukee, niin sen verran vielä höpisen, että kaikki Westin neulemallit eivät ole muhun kolahtaneet, kun niitä olen Ravelrysta selaillut. Osa on kaunista katseltavaa, mutta ei ole iskenyt mitenkään syvälle, niin kuin taas osa hänen malleistaan on ihan samantien "pakko saada!" -ajatuksia herättelevä. Noh, nyt kun tuolla oli useampikin Westin (ja Ysoldan!) mallineuleista esillä ja vapaasti ihasteltavissa ja soviteltavissa, huomasin ohittaneeni kuvien perusteella aivan liian monta neuletta! Satuin kokeilemaan itsekin Garter Goodness -huivia, joka muuntuu liiviksi ja vaikka miksi ja tuon mallin monipuolisuus ja nimenomaan vielä Westin valitsema värimaailma kolahtivat täysin ja sitten todellakin oli pakko saada! Kotona aloin seuraavana päivänä penkoa laatikoitani ja nyt olen tässä jo kohta viikon verran muuttokiireiden ohella neulonut itsellenikin omaa Garte Goodnessia, mahdollisimman samoissa väreissä kuin tuo Westin versio. En malta odottaa, että se valmistuu!

Minä ja Garter Goodness, kattokaa ny! 

Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan messukrapuloissani ja raportoin lankatunnustuksia koko syksyn edestä, sitten musta tuleekin ihan vaan kiltti neuloja.

Mun GG:n langat.

Raitasukkia.

Sukkakuukauden kunniaksi avataan saldo samantien. Ikävä kyllä nuo aikuisten raitasukat ovat viime kuun saldoa ja vain lapsen sukat päätyvät omaan lokakuiseen sukkahaasteeseeni. Sukista tuli todella kauniit jämälankasukat, mutta voi luoja meinasi loppua usko kesken noiden langanpäiden päättelyiden kanssa.

Omat sukkani ovat suunnilleen kokoa 39. Malli on sikäli omasta päästäni, että yhdistelin omia suosikeiksi muodostuvia tekniikoitani. Pyöreä teräosa, jälkijättöinen kantapää, kevennetty joustin varteen.

Molemmissa sukissa on pääosin Gjestalin Maijaa (violetti ja kirkkaampi vihreä jämä on Regia Activea), joka on itseäni miellyttävä perussukkalanka. Ainoa ja kieltämättä aika harmillinenkin huono puoli näissä langoissa on se, että laatu vaihtelee suuresti. Osa langoista on todella pehmoista ja osa koppuraista. Uudemmat erät tuntuvat myös vanhempia paljon paksummilta, mikä ehkä on huono piirre sekin, koska uudemmat langat säikeytyvät neuloessa todella herkästi. Värikartta on silti mieletön, sitä ei voi kiistää.

Näitä lankoja mulla on yhteensä kassillinen, olikohan reilu 900g, joten paljon on vielä projekteja edessä. Ostin kaverilta pikkurahalla kassillisen, kun piti tehdä koirille peitto, mutta sittemmin koko ajatus on ollut ihan evvk ja paljon on värejä, joista haluan mieluummin tehdä vaikka juuri näitä sukkia. Lahjansaajat varokaa, joulu lähestyy!

 Ps. Kauheen vaikee tarkentaa liikkuviin pikkujalkoihin!

Lapselle sukat!

Otin nyt taas pikaräpsyt, että pysyy hyvä flow bloggaamisenkin suhteen päällä. Koska keli ulkona on mitä on, näiden kanssa harjoiteltiin taas vähän kuvanmuokkausta. Perusjutut alan handlata, värisävyt ja valoisuus menee kohdilleen silloin kun pohjana on muutenkin ihan kelpo kuva. Jos kuva on huono, en sille osaa tehdä mitään vielä. Eli saan huonoissakin olosuhteissa parhaista kuvista ihan kelpoja, mielestäni alkaa olla hyvä saavutus jo tällä harjoittelulla!

Nämä sukat olivat ensimmäinen kokeiluni lasten sukissa. Langan valitsi esikoiseni itse, halusi "sateenkaarisukat" sukkajämistäni. Lanka toki loppui kesken, mutta vain pari metriä vajaana, joten sitä ei kunnolla edes näe, että toisen sukan varressa on viimeinen kerros ja päättely tehty eri langalla.

Itse pidän näitä epäonnistuneina kokeiluina, mutta suunta on hyvä. Tuli pituuden puolesta tarpeeksi hyvät, mutta 40 silmukkaa on liian vähän, lopputulos on sen verran kireä ettei meinaa pysyä jalassa. Tiimalasikantapää myöskään ei toimi, joskin olen alkanut siihen kyllästyä itsekin. Oon nyt tehnyt parit jälkijättöiset kantapäät ja tykkään niistä kovasti, seuraaviin lastensukkiin kokeilen niitä myös.

Vartta olisi pitänyt jatkaa sileänä ennen tuota resoria, jonka halusin nilkkaan. Myös pari silmukkaa olis voinut lisätä ennen kantapäätä. Nää on asioita, jotka pitää oppia tekemällä, seuraavista tulee paremmat! Purkaisin nämä sukat, jos lapsi itse ei tykkäisi niistä kovasti. Pitäkööt kun kerran itse tykkää, sehän se on tärkeintä! Nuoremmalle on sukat jo puikoilla, niihin teen jalkapöytäänkin vähän joustinta josko istuisi paremmin.

Ohje: Omasta päästä perusohjeita soveltaen, kärjestä aloittaen

Lanka: Yarngrimoiren Merino Twist Sock, värissä Starman

Joulukalenterisukat 2014.

Lykätään nyt perään heti uutta postausta, kun on niin hyvä putki menossa. Elokuiset hellepäivät on ihan hyvä aika viimein saada valmiiksi joulukuiset kalenterisukat. Miten musta tuntuu, että en oo todellakaan ainoa, jolle käy näin? Olihan näissäkin hurjat 3-4 raitaa, resorit ja kantapäät tekemättä.

En kerralla teen ohjeen mukaan, vaikka kuinka tuntuis liian isoilta, nimittäin menin näissä vähentämään silmukoita kun oli tulossa niin megaleveet sukaat mun kaposiin jalkoihini. Lopulta kuitenkin valmiita sukkia on saanut kiskoa jalkoihin kantapään kohdalta - ja tätä samaa oon nyt huomannut muidenkin valmistuvien sukkien kohdalla. Ehkä täytyy opetella lisäämään sopivasti ennen kantapään aloitusta, ainakin tiimalasityyppisissä ja jälkijättöisissä. Kantapääni kun ei selvästikään ole mikään mini. Onneksi nää sukat kuitenkin venähti hyvin pesussa ja tulee pidettyä! Ja kohta voinkin osallistua uudestaan.

Lankalakko on mennyt tosi kivasti (siis vau kuinka kauan, varmaan viikko kohta! *sarkasmivalo*), mutta huomasin tulevaisuudessa vastaan hiipivän tenkkapoon, nimittäin marraskuiset kädentaitomessut Tampereella. Ei muuten mitään, mutta kun viime vuonna olin siellä ekaa kertaa ja minimaalisella budjetilla ja Päätin, että ens vuonna menen sinne kunnolla rahaa säästäneenä, että ei tarvitse jäädä rannalle itkemään kaikkien niiden ihanuuksien keskellä. Ja niihin ihanuuksiin lukeutuu myös lankaa! Ja koska tän lakon ei oo tarkoitus olla mitenkään perseestä, aion päästää lähteen messuilla lapasesta, mikäli olen ennen niitä neulonut kilon lankaa. Aivan niin. Kilon. Tähän passaa myös sellaiset selkeästi alkuvaiheessa olevat keskeneräiset työt, esim nämä sukat eivät kelpaa, kun kyseessä oli lähinnä viimeistelyä.

Orbit-ish.

Jäin odottamaan tästä huivista postaamista siihen, että saisin aikaiseksi mennä ulos kuvaamaan, mutta en saanut. Helteet vei hermot ja KonMari-kirjan ajatukset mielenkiintoni. Tänään kattelin harmissani, että seinässä on aika paljon porausjälkiä ja onpa pari ruuviakin siihen jäänyt. Siitä se ajatus sitten lähti.

Siihenhän se huivi venyttyi kauniisti roikkumaan, joten sisäkuviin on teidän nyt tyytyminen. Joskus arki ja väsymys vie, eikä tunnu saavan pieniäkään asioita aikaiseksi. Kun vaikka ihan vaan aurinkoiseen aikaan kotipihaan kameran kanssa menoa. Joinain hetkinä sellainenkin asia on liian iso, jaksaminen liian vähissä. Yritän silti iloita paljon siitä, että kuitenkin neulon! Tämäkin huivi neuloitui lopulta todella nopeasti ja oli mukava neuloa, ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Malli on tosiaan Janina Kallion Orbit-huivia kuvan perusteella mukailtu, Nurmilinnun ilmaisohjetta hyödyntäen. Yksi kerä ei kuitenkaan omaan huiviini riittänyt kuten Orbitiin olisi, vaan tähän meni 1.5 kerää eli n. 150g. Lanka on itsevärjäämääni Dropsin DK-vahvuista Merino Extra Finea. Tykkään langasta ja nämä kaksi lankaakin sopivat hyvin yhteen. Ovat siis eri sävyt samasta väristä, tummemman käytin väripadassa ensin ja vaaleampi imaisi sitten samasta liemestä loput itseensä ja neuloessa raidoitin näitä muutamia kerroksia vaihtumiskohdassa. Amatöörivärjäri halusi käyttää langat väriliemessä nopeasti, jotta jäisi lankaan paljon vaaleitakin kohtia, mutta huivin huuhteluvaiheessa irtosi vielä hieman väriä, että toivon nyt että etikka on kerennyt tehdä tehtävänsä ja väri myös pitää. 

Hyvästi lanka!

Ei ehkä kuitenkaan ihan niin dramaattisesta ole kyse, että langoistani luopuisin. Never. Mutta kieltämättä lankalaihiksestakin meni maku, kun möin ja annoin pois n. 27 kiloa lankaa (elopainosta ei olekaan sitten lähteny mitään). Ja kyllä sitä lankaa silti jäikin, pelkästään Dropsin lankoja mulla näemmä on hieman päälle 29 kiloa ja muita lankoja yhteensä 30.7 kiloa. Plusmiinus pari kerää.

Nyt kun tällanen hilpee yhteenveto on tehty, että sitä lankaa tosiaan majailee mun nurkissa noin 60 kiloa, olis ehkä aika jo todellakin tehdä niille langoille jotain. Vaikka neuloo pois!

Mutta, koska olen tällä hetkellä sohvan nurkassa kädettömänä jumissa oleva 4kk ikäisen vauvan äiti, on tullut enemmän shoppailtua sitä lankaa kuin neulottua. Ne neuleet mitä oon tehny, ei varsinaisesti etene kun yhteismäärä on ylittänyt 20, joten ensisijaisesti haluan keskittyä neulomaan niitä pois, etten vaan randomisti aloita uusia töitä ja kiinnitä lankojani niihin ja huiputa itseäni.

Ja koska ehdottomuus on äärimmäisen latistavaa, en aio aloittaa mitään "en osta enää ikinä ainakaan viiteen vuoteen yhtään lankaa" lakkoilua, koska haluan enemmänkin pysyvästi vähentää lankamäärääni ja hillitä, sekä hallita ostopolitiikkaani.

Tässä siis muutama säännöntekele:

1. Saan ostaa lankaa, aina kun olen neulonut 500g edestä lankaa valmiiksi töiksi (jos neulon 800g neuletakin, se lasketaan silti vain kerran).

2. Uutta lankaa saa ostaa vain kerran ja yhdestä paikasta per 500g neuleita.

3. Uutta lankaa saa ostaa vain jos se menee samantien puikoille.

Siinäpä se. Kolme simppeliä sääntöä, jotka toivon mukaan toimii!

Pari poikkeusjuttua on, ensinnäkin mun keskeneräisistä löytyy kaks viittä vaille valmista neuletakkia. Näistä en laske ku korkeintaan sen 50-100g valmistuvien painoon. Ja lakkoon ei myöskään kuulu pari lankatilausta, jotka tällä hetkellä on kesken, eli lankaa on tulossa stashiin vielä, no, kasan verran!

Mutta nyt neuloon, alotin fiksuna uuden villapaidan, koska nehän on yleensä niin nopeita neulottavia...

Lisää lankaa!

Ja sen värjäilyä!

TdS tuli ja jo myös meni mun osaltani, valmiiden sukkien saldo: 1, eivätkä olleet kisasukat. Keskeneräisten sukkien saldo: yli 6. Ei mennyt ihan niin kuin ajattelin, mutta kivaa oli! Nyt vaan jonkun pitäisi neuloa niin nuo muutamat aloittamani TdS-sukat valmiiksi, että niiden inspiroimat muut sukka-aloitukset.

Puhumattakaan kaikista muista mun keskeneräisistä. Tiedän mitä teen loppuvuoden...

Ennen armotonta wippien kimppuun hyökkäämistä, oon taas värjäillyt hieman lankaa. Ja voi pojat, kun tulikin taas kivoja! Kai saa omakehu vähän haista? Ei vaan, noi ihanimmat syntyi kyllä ihan puolivahingossa, moukan tuurilla ja lankajumalten suopeudella. Eli tähän väliin ihan simppelisti vaan kuvatulva!

Yllä olevat kahdeksan tsipaletta olivat vaaleita kainuunharmaksia, lanka johon olen erittäin tykästynyt. Niitä tosiaankin on kahdeksan lankaa, vaikka muutamat värit näyttävätkin tosi samoilta, kun aika peräkkäin näitä samoihin liemiin laitoin. 

Värjätessä katosi lankojen ihana rasvaisuus, toivon voivani sen jotenkin myöhemmin vielä palauttaa. Ainakin osasta olen tekemässä villiksiä, ne tulee kuitenkin lanoliinitettua, mutta jospa sama käsittely toimisi mahdollisiin asusteisiinkin. Nyt lanka nimittäin aiemman pehmeän rasvaisen tuntunsa sijasta on kova ja pistelevä ihoani vasten. En silti menetä toivoani! 

Yllä olevat, kuten myös alempana, ovat Dropsin Merino Extra Finea, oikein mukavan pehmeää dk-vahvuista sw-merinoa. Meinasi vihreät viedä mennessään tällä kertaa, kun niitä oli niin hauska sekotella kun viimeksi multa puuttui keltainen ja puhdas sininen.

Alempana muutamia vähän erikoisempia värjäyskokeiluja, pari vain lähinnä käytin eri väriliemissä niin että väristä tuli todella epätasainen ja muutamaa käytin useammassakin liemessä. Ja tietty mun piti kokeilla myös roiskia "speckled" tyylilläkin lankaa, mutta yritin saada myös jotain pohjaväriä kun valkoinen ei oo mun juttuni, mikä niissä yleensä on. 

Aika kivoja ylläreitä sieltä värikattilasta kyllä nousi!

Seuraavat kolme lankaa ovat loput värjäämättömän Dropsin Alpacani, joista osa lensi kuivuttuaan uudelleen värjättävien pinoon. Näihin jää kyllä tosi herkästi ihan liian hailu väri mun makuuni, pitää miettiä koitanko syventää vai heitänkö jotain ihan muuta väriä päälle - esim harmaata. Ihania murrettuja sävyjä kyllä alpakkaan saa sitten parhaimmillaan! 

Alla olevat kolme ovatkin sitten liukuvärjäilykokeiluitani. Pitihän munkin! Aika jännää oli, eikä yhtään niin vaivalloista kuin kuvittelin aluksi. Vähän ehkä olisi säätämistä vauhdin kanssa, sw-merino imaisee niin nopeasti väriä kun taas alpakka hitaammin, joten samalla tahdilla värjätessä lopputulokset olivat hyvinkin erilaiset. Näistä kolmesta toivon ehkä nopeimmin pääseväni näkemään valmista pintaa!  

Seuraavat ovatkin sitten Fabelia, 50g vyyhtiä, joista ajattelin tummien yksiväristen kanssa raidoittaa sukkia. Näitä oli todella hauska värjätä ja loputulokset olivat tosi ihania! Fabelia on kyllä melkein ollut hauskin värjätä, vaikka ehkä mun löysälle käsialalle on turhan ohutta sukkalankaa, mutta nää värimaailmat kyllä saavat mut ohittamaan sen seikan. Ehkä myös etsimään vaihtoehtoisia edullisia sukkalankapohjia, perusvilla kutittaa tätä herkkistä liikaa. 

 Loput ovatkin sitten stashistani kaivettuja uutta väriä kaipaavia lankoja. Ylempi oli alunperin valkoinen, joskus värjätty hempeän vaaleanpunaiseksi, nyt marjapuuroisemmaksi. Alemmat kaksi olivat harmaata, niistä tuli herkkuja. Sinne saattoi jäädä sellaisia vielä pari, mitkä vois kaivata uutta väriä! Pitää joku ilta vielä siis värjäillä. Tai no. Saa värjäillä!